Luke 21

Lesken ropo

1Hän katseli ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. 2Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. 3Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani kaikkein eniten. 4Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mitä hänellä oli."

Temppelin hävitys ja maailmanlopun merkkejä

5Kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja esille pannuilla lahjoilla kaunistettu, hän sanoi: 6"Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei jää kiveä kiven päälle, maahan hajottamatta."

7He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Mikä on oleva merkki siitä, kun se tulee tapahtumaan?"

8Hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään. 9Kun kuulette sodista ja kapinoista, älkää pelästykö. Sillä näiden täytyy ensin tapahtua, mutta se ei ole heti loppu."

10Hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, 11ja tulee paikoin suuria maanjäristyksiä, ruttoa ja nälänhätää, ja on oleva pelottavia näkyjä ja taivaalta tulevia suuria merkkejä. 12Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi, vainoavat teitä, luovuttavat teitä synagogiin ja vankiloihin ja vievät teitä kuningasten ja hallitsijoiden eteen minun nimeni tähden. 13Mutta näin te joudutte todistamaan. 14Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten vastaatte puolestanne. 15Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan ei yksikään teidän vastustajistanne kykene asettumaan tai väittämään. 16Myös vanhemmat, veljet, sukulaiset ja ystävät antavat teitä alttiiksi, muutamia teistä tapetaan, 17ja olette kaikkien vihaamia minun nimeni tähden. 18Mutta hiuskarvakaan ei katoa päästänne.

19Kestäväisyydellänne saatte omaksenne elämän.

20Mutta kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. 21Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ne, jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja ne, jotka ovat maalla, älkööt menkö kaupunkiin. 22Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä on kirjoitettu. 23Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan. 24Heitä kaatuu miekan terään, heitä viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. 25On oleva merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo meren aaltoillessa. 26Ihmisiä menehtyy heidän pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. 27Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kirkkaudessa. 28Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."

29Hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. 30Kun ne jo puhkeavat lehteen, siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. 31Samoin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. 32Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu. 33Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

34Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eivätkä elatuksen murheet, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta 35kuin ansa; sillä se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. 36Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

37Hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. 38Kaikki kansa tuli varhain hänen luokseen pyhäkköön kuulemaan häntä.